Category: Uncategorized

Geneve-turistin päiväretket, osa 2: Jura

Jatkan matkailijoiden ajamista pois Genevestä esittelemällä toisen loistavan päiväretkikohteen: Jura-vuoriston.

Minne siellä kannattaa mennä ja mitä tehdä, riippuu tietysti vuodenajasta ja myös kulkuneuvosta. Koska olen luvannut jättää lumijutut ensi talveen, lähden liikkeelle junalla liikkujan kesävinkeistä.

Juralle pääsee Genevestä näppärästi julkisillakin: ensin junalla Nyoniin, ja siellä vaihto St Cerguen vuoristojunaan. St Cergue on mainio asemapaikka päiväretkelle vuoristossa, ja sieltä lähtee muun muassa 15 kilometrin lenkki Juran toiseksi korkeimmalle huipulle La Dôlelle. Reitin ohjeellinen kesto on 4 tuntia ja 50 minuuttia. Kokemukseni mukaan nämä arviot pitävät yleensä melko hyvin paikkansa, mutta toki kävelijöiden vauhti ja kunto vaikuttavat, kuten myös sääolosuhteet.

Reitti on paikoin jyrkkä ja kivikkoinen, mutta vastaan ei tule mitään, mistä ei tukevilla kengillä ja keskivertokunnolla selviäisi. Kyse onkin enemmän vauhdin hallinnasta kuin teräskunnosta. Itse Pohjanmaan tyttönä tapasin ajatella, ettei sellaista kukkulaa olekaan, jonka päälle ei ripeällä spurtilla pääsisi kiipeämään. Siksi saattoi joskus käydä niinkin, että painon alarinteessä ripeää tahtia mummoryhmän ohi, ja muutaman vertikaalisatametrisen jälkeen mummot askelsivat ohitseni puhisematta ja puuskuttamatta.

No, näissä maisemissahan pieni puuskutus johtuu vain upeista maisemista.

Päiväretkeily on hämmentävän helppoa, sillä siihen ei tarvita sen kompassia, eikä välttämättä karttaakaan, sillä reitit on merkitty todella selkeästi keltaisin viitoin. Vesipullo kannattaa tietysti ottaa mukaan, mutta edes eväät eivät ole pakolliset, sillä sopivasti puolivälin tienoilla on buvette, pieni vuoristoravintola, josta saa juomia, snäksejä ja juusto- ja leikkeilevoittoisia aterioita.

Vatsa täynnä juustoa kelpaakin nousta La Dôlen huipulle 1667 metriin. Talvikaudella sinne pääsee hiihtohissillä, mutta kyllähän maisemat näyttävät vielä asteen herkullisemmilta, kun niiden eteen on hikoillut itse.

Loppupätkä huipulta La Givrinen junapysäkille on rentoa laskettelua halki vuoristoniittyjen. Junia kulkee puolen tunnin välein, joten jokaista valokuvastoppia ei ole tarpeen kellottaa sekunnin tarkkuudella.

Vaellussesonki jatkuu keväästä syys-lokakuulle. Kengät jalkaan ja menoksi!

Sarjan aiempi osa:

Geneve-turistin päiväretket, osa 1: Montreux

Uurnilla joka kolmas kuukausi

Täällä taas vähän äänesteltiin viime viikonloppuna. Näitä äänestyksiä on neljä kertaa vuodessa, joten enää ne eivät välttämättä jaksa herättää kovin suurta mielenkiintoa.

– Ai, taas on vaalit, tokaisinkin sunnuntaikävelyllä äänestyspaikasta kertovan kyltin nähtyäni.

Tällä kertaa äänestettiin valtakunnan tasolla kahdesta aiheesta: toinen koski taloutta ja verotusta, toinen televisio- ja radiolupamaksua. Ensimmäinen aloitteista meni läpi, toinen ei.

Aloitteita äänestykseen saa jättää kuka tahansa äänioikeutettu, joka saa aloitteensa taakse 100 000 muuta äänioikeutettua. Aloitteen taakse kootaan komitea, joka hoitaa kampanjoinnin ja rahankeruun. Silti iso osa aloitteista hylätään.

Läpimenomahdollisuuksia parantaa se, jos parlamentti ja hallitus asettuvat sen taakse äänestysohjeissaan. Ne antavat joka kierroksella neuvonsa, miten kansalaisten kuuluisi äänestää, ja usein hallituksen tuki antaakin osviittaa siitä, onko aloite menossa läpi. Aina kansa ei tietenkään johtajiaan kuuntele: esimerkiksi vuoden 2014 laki ulkomaalaisten aseman kiristämisestä meni läpi, vaikka maan johto vastustikin sitä.

Myös puolueet saattavat osallistua kampanjan tukemiseen tai vastustukseen omalla mainonnallaan. Mainokset ovat usein huvittavankin suorasukaisia.

Aloitteita saattaa tulla myös parlamentilta ja hallitukselta itseltään, kuten tämänkertainen taloutta koskeva äänestys. Kyse oli siitä, jatketaanko liittovaltion verojen ja arvonlisäveron perimistä, mikä tällä erää olisi perustuslaissa sallittua vain vuoteen 2020 saakka. Sveitsiläiset ymmärtävät talouden realiteettien päälle. Onpa kansa muun muassa hylännyt aloitteen viiden viikon vuosilomasta kaikille.

Omassa kantonissani Vaud’ssa äänestettiin lisäksi myös hammasvakuutuksen lisäämisestä pakolliseen terveysvakuutukseen. Kirjoittelinkin aiemmin vakuutusjärjestelmästä, ja myös siitä, miten hammasvakuutus voisi olla hyödyksi. Tämäkin aloite hylättiin, ja ehkä hyvä niin. Pakollinenkin vakuutus on kallis jo nykyisellään, ja laskeskelin juuri hammaslääkärin laskua maksellessani, että lopulta paikkauslasku oli kuitenkin pienempi kuin vuosien hammasvakuutusmaksut olisivat olleet.

Lisäksi mukana saattaa olla kunnallisia äänestyksiä, kuten budjettiin liittyviä kysymyksiä, tai esimerkiksi kunnallisten päättäjien valintaa.

Äänestysprosentti keikkui viidenkympin kieppeillä, mikä on melko tavallista – vaikka äänestyspaikalle ei tarvitse raahautua edes henkilökohtaisesti. Mielipiteensä saa ilmaistua myös kirjeitse ja joissakin kantoneissa jopa netissä, mutta sekään ei näytä saaneen äänestysaktiivisuutta nousemaan. Kun mielipidettä kysytään harva se kuukausi, ei joka kerta jaksa tietenkään raahautua uurnille.