Category: Sveitsi

Viikon lumiparatiisi

Teiltähän on paljon lyhyempi matka Lappiin kuin meiltä, totesi isäni, kun ensimmäisen kerran teimme talvisen turistiretken Juralle. Eikä hän väärässä ollut: Juran havupuumaisema ja lempeän pyöreät tunturit tuovat mieleen Lapin maisemat. Matkaa vain on puolituntinen verrattuna puolen vuorokauden köröttelyyn.

Minun persoonalleni Sveitsin lumitilanne sopii vallan mainiosti: lunta on saatavilla läpi sesongin tunnin parin säteeltä, mutta sen kanssa ei tarvitse sählätä arkielämässä kuin korkeintaan muutamana päivänä vuodessa. Tänä talvena olen taivaltanut saappaat sohjossa juna-asemalle yhtenä tai kahtena arkiaamuna, ja viime vuoden talvi osui ulkomaanmatkamme aikaan ja jäi siten kokonaan välistä.

Halki Sveitsin-vuosieni olen ollut vannoutunut laskettelijatyttö, joka ei halua kuullakaan murtomaahiihdosta – sehän olisi suoraan rinnepäivistä pois! Talvivaeltelu, pulkkailu, lumikengät, pyh. Kelkkailusta käy kerran pari kaudessa, sillä siinä pääsee lähelle laskettelun vauhtia.

Viikonloppuna Saint Georgen ulkoilmaparatiisissa huomasin kuitenkin väliaikaisesti pehmenneeni. Pulkkamäki kävi intervallitreenistä ja leppoisa kävely happihyppelystä. Ei hissijonoja, ei ruuhkaa rinneravintolaan (=ei rinneravintolaa), vain leppoisa puolipäiväretki happihyppelyineen lumisessa metsässä. Murtsikkaladuillekin alkoi mieli poltella, sen verran hauskalta ja tehokkaalta touhu näytti, ainakin näin vuosien tauon punertamien linssien läpi.

Epäilen silti, että rinnehirmu palaa takaisin heti, kun mademoisellen jalka kasvaa riittävän isoksi laskettelumonoon. Siihen saakka terkkuja pulkkamäen juurelta!

 

Bainvegnì en Svizra

Eli Willkomme in der Schweiz – Bienvenue en Suisse – Tervetuloa Sveitsiin!

Myönnän heti alkuun, otsikko on harhaanjohtava. Kieli on retoromaania, Sveitsin neljättä virallista kieltä, jota osaa puhua vain 60 ooo sveitsiläistä, siis alle prosentti maan väestöstä, ja hekin melko kaukana kotikonnuiltani Itä-Sveitsin uumenissa. Ensimmäinen kieli retoromania on vielä harvemmalle: vain 35 000 ihmiselle.

 

Vaikka kielivalinta ei annakaan edustavaa kuvaa Sveitsin tai edes asuinalueeni kielitilanteesta, se kertoo jotakin hyvin edustavaa sveitsiläisestä mentaliteetista. Tästä pienestä valtiosta Keski-Euroopan sydämessä on vaikea tehdä yleistyksiä, sillä vaikka pinta-alaa on vain hiukan Etelä-Suomen lääniä enemmän ja väkeäkin suunnilleen saman verran kuin Papua-Uudessa-Guineassa, pieneen tilaan ja joukkoon mahtuu eriskummallisuuksia, poikkeuksia ja ristiriitaisuuksia isommallekin pinta-alalle jaettavaksi.

 

On 26 kantonia, joilla on suuri valta päättää vaikkapa alueensa verotuksesta. On neljä virallista kieltä – ja silti monille maan eri kolkista tuleville sveitsiläisille ainoa sujuva yhteinen kieli saattaa olla englanti, jolla virallista asemaa ei ole. Retoromaania puhuu maassa harvempi kuin englantia, tai vaikka portugalia, sillä noin joka viides tai neljäs asukas ei ole sveitsiläinen. Maahanmuuttajien suuresta määrästä huolimatta sveitsiläisiä luonnehditaan ulkomaalaisvastaisiksi: esimerkiksi minareettien rakentaminen on kielletty ja jopa eurooppalaisten vapaata liikkuvuutta halutaan rajoittaa vuosittaisin kiintiöin. Toisaalta kukaan ei hätkähdä, vaikka virallisia kieliä sokeltaa aksentilla, ja Sveitsin passin kantajiltakin usein kysytään, mistä he oikeasti, siis juuriltaan ovat.

 

Näihin ja moniin muihin erikoispiirteisiin olen ehtinyt tutustua jo kuuden vuoden ajan. En siis välttämättä ole aivan yhtä tiivis osa Sveitsin mielenmaisemaa kuin maailman täsmällisin junayhtiö tai neljän virallisen kielen kombo, mutta matkan varrella mukaan on tarttunut monta sisäpiirin vinkkiä, joilla toivon rikastuttavani teidän lukijoiden elämää.

Tervetuloa seuraamaan eriskummallista ja samalla niin tavallista arkea Geneve-järven kainalossa!