Category: Sveitsi

Taas kerran Saas Fee!

Kirjoitan tästä aiheesta näköjään joka ikinen tammikuu, mutta jälleen kerran ovat näppärät sormet naputelleet tiensä Booking.comiin ja varanneet hotellin Saas Feen alppikylästä, saksankielisestä Sveitsistä. Olemme käyneet siellä nyt kolmena talvena putkeen ja kerran aikaisemmin – ja usein juuri näin alkutalvesta.

Kuva sieltä kolmen vuoden takaa, jolloin kuvittelin olevani isompi kuin Alpit.

Olen hehkuttanut kylän parhaita puolia aikaisemmin, joten jätän sen nyt vähemmälle ja hehkutan sen sijaan sitä, miksi on niin kivaa mennä uudelleen samaan paikkaan.

Vai onko se niin kivaa? Olen tavallaan pitänyt samassa paikassa käymistä pitkään vähän tylsänä ja laiskana ratkaisuna, mutta toisaalta siinä on puolensa.

Ja sama pari kaksi vuotta myöhemmin.
  • Jos löytää hyvän hotellin, on varaaminen vaivatonta – ei tarvitse selata tuntikausia varaussivustoja.
  • Pääsee kurkkaamaan niihin ravintoloihin, jotka edellisellä vierailulla olivat täynnä – tai ehkä saa huoneen tällä kertaa siitä kivannäköisestä hotellista, joka edellisellä kerralla oli aivan liian kallis.
  • Omiin suosikkikauppoihin ja -kahvoiloihin on kiva palata uudelleen, tai maistella ravintoloissa paikallista erikoisuutta, jota kotikonnuilta ei saa. Haluathan käydä kotikaupunkisi suosikkipaikoissa säännöllisesti – miksi se siis matkaillessa olisi tylsää?

Ja onhan se helppoa: ei tutkimista, valmistelua ja arpomista. Kamat vain kassiin ja menoksi. Viime aikoina työ- ja perhe-elämän härdellissä olen yrittänyt oppia arvostamaan tylsyyttä helppoutta korkeammalle. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Nyt pakkaamaan matkalaukkuja!

Kuusi kysymystä täydellisen alppikohteen valintaan

Jippijaijei, laskettelukausi on taas keskuudessamme! Samalla se tuo mukanaan jokatalvisen päänsärkyni: mikä on paras, optimaalisin, täydellisin ja mahtavin laskettelukeskus juuri tämän vuoden tarpeisiimme?

Kuten suklaasuosikit, myös alppisuosikit ovat hyvin henkilökohtaisia. Joskus yksi hyvä viikonloppureissu luo kohteelle hehkun, joka kantaa mielessä vuosienkin päähän – tai päinvastoin yksi syystä tai toisesta epäonnistunut laskettelupäivä pilaa hyvän kohteen vuosiksi, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä itse kohteen kanssa.

Me karttelimme erästä aivan täydellistä italialaista alppikylää vuosia vain siksi, että satuimme kerran saamaan siellä ruokamyrkytyksen. Erästä ranskalaista resorttia taas kaunistelin mielessäni hyvän hotellikokemuksen vuoksi, vain huomatakseni vuosia myöhemmin, että kylä on itse asiassa aika ankea, eivätkä rinteetkään niin ihmeellisiä.

Muutaman helpon kysymyksen avulla pääset kuitenkin jo askeleen lähemmäs sinulle täydellisen alppikylän valintaa. Loppu on sitten sitä Alppien magiaa.

Mitä haluan harrastaa?

Laskettelua vai murtomaahiihtoa, vai kenties lautailua? On keskuksia, joiden rinteet ovat huippulaatua mutta murtsikkalatu on yksi kymmenen kilometrin lenkki, tai päinvastoin. Suosikkisivustoni kohteiden vertailuun on brittiläinen Where to Ski and Snowboard.

Mikä on taitotasoni?

Myös rinteiden vaikeusaste kannattaa tarkastaa. Jos on vahva keskitason laskija, jolla ei ole erikoistoiveita, melkein mikä tahansa käy. Aloittelijaa ei kuitenkaan lämmitä pari hassua helppoa rinnettä mustien rinteiden keskellä, ja taitava laskija taas pitkästyy muumi-resortissa.

Miten haluan liikkua keskuksessa?

Haluatko päästä rinteeseen suoraan hotellin ovelta, vai onko hiihtobussiyhteys ok? Toista ei häiritse matkustaa autolla rinteeseen joka päivä, kun taas toinen asuu mieluiten hankien keskellä rinne-chalet’ssa.

Haluavatko kaikki seurueen jäsenet samoja asioita?

Jos joku ei halua lasketella tai laittaa suksia jalkaan ollenkaan, monipuoliset isot kohteet ovat valttia. Isossa kylässä on yleensä uimahalli ja kylpylä tai useampikin. Löytyy luistelu- ja kelkkailumahdollisuuksia, ostosparatiiseja ja nähtävyyksiä.

Miten haluan asua?

Joissakin kohteissa asuntotarjonta on loistava, toisissa taas on hyvän hinta-laatusuhteen hotelleja. Onko valmis aamiainen välttämättömyys, vai vetääkö oman asunnon lisätila pidemmän korren?

Paljonko olen valmis maksamaan?

Hinta, hinta, hinta. Edullista lomaa etsivän ei kannata vilkaistakaan Sveitsin Zermattia kohti, viiden tähden hotelleja etsivä taas tuskin löytää toivomaansa kaikkein pienimmissä vuoristokylistä.

Millaisia erikoistarpeita minulla on?

Lastenkerho on oma must haveni. Mistä sinä et ole valmis luopumaan talvilomalla? Kerro kommenteissa tai jatka keskustelua Facebookissa ja Instagramissa.

Talven mittaan jaan myös vinkkejä omista suosikeistani, pysyhän siis kuulolla. Tässä maistiaisiksi pari kohdeopasta:

Ikisuosikkini Saas Fee

Itä-Sveitsin Davos

Pulkkailijan Saint George

Vaelluskohde La Dôle sopii myös talviaktiviteetteihin

Luukku 22: Suklaaostoksilla Sveitsissä

Tämä teksti on osa ulkosuomalaisten joulukalenteria, joka avaa ikkunoita ulkosuomalaisten jouluun. Sveitsissä kun ollaan, kirjoitan tietysti joulusuklaista.

Suklaa on luonnollisesti iso osa sveitsiläistä joulunviettoa, sekä grammoissa että frangeissa mitattuna. Parhaat suklaat myydään ja syödään tuoreina, joten herkut voi käydä ostamassa vasta pari viikkoa ennen juhlaa. Ne säilyvät vain 3-4 viikkoa, toisin kuin tehdasvalmisteiset levyt ja konvehdit, joilla käyttöikää on puoli vuotta tai vuosikin.

Niinpä jonot suklaakaupoissa joulun alla ovat huimaavat. Jos selviää puolella tunnilla, voi ajatella selvinneensä ripeästi. Strategisesti ajatteleva taas lähtee kaupoille kaverin kanssa, niin että toinen hyppää heti jonon perälle toisen tehdessä ostoksia – siinä jonotellessa on molemmilla kyllä aikaa valikoida vuorotellen omat jouluherkkunsa.

Eipä suklaapuodissa silti odottelevankaan aika tule pitkäksi, sillä maistiaisia on tarjolla yleensä runsaasti. Ja niitä todella on tarkoitus napsia niin paljon kuin napa vetää. Jätä silti tilaa yhdelle, sillä kauppias saattaa tarjota vielä maksuhetkellä jonkin erikoismaistiaisen.

Erikoisputiikkien ekslusiiviset herkut eivät tietenkään irtoa halvalla. Yksittäin myytävät konvehdit maksavat usein 1,50-2,50 frangia kappaleelta, ja kilohinnaksi tulee noin satanen. Silti: laatu korvaa määrän! Sveitsissä suklaata kuluu vuodessa noin 11 kiloa per asukas, ja mielestäni luku voisi olla korkeampikin, sillä siihen on otettu mukaan myös turistien ostokset – siis ne tuhannet Toblerone-patukat, joita aasialaiset turistit kuljettavat mukanaan maasta.

Lähes seitsemän vuoden tinkimättömän testaamisen tuloksena olen vihdoin valinnut oman top-vitoseni paikallisten suklaatalojen joukosta.

Aloitetaanko?

Läderrach

Heitetään tähän alkuun yksi nimi, joka on tuttu kaikkialla Sveitsissä. Läderrach on sveitsiläinen perheyritys, ja merkillä on puoteja monissa kaupungeissa, myös Sveitsin ulkopuolella. Esimerkiksi Zürichin Bahnhofstrassen liikkeessä pääsee myös seurailemaan suklaamestaria työssään.

Mihin kannattaa satsata? Isot suklaalevyt myydään irtotavarana. Myös marc de chamapgne -konvehdit ja hasselpähkinää sisältävät piemontese-konvehdit ovat suosikkejani.

Favarger

Favarger on geneveläinen suklaafirma, mutta heidän herkkujaan saattaa löytää kauempaakin Sveitsistä ja esimerkiksi lentokentältä. Merkillä on putiikki Geneven keskustassa, ja tehtaalla järjestetään kerran pari vuodessa avoimien ovien päiviä, jolloin tuotantoa pääsee tutkimaan lähemmin.

Mihin kannattaa satsata? Suosikkini Favarger’n valikoimasta on Avelines-nimiset konvehdit, jotka mantelitäytteineen tuovat mieleen Fazerin Wiener Nougat’n.

Berger – de Faletans

Geneveläisen herkkupuolin suklaamestari Mirjami de Faletans on suomalainen, eivätkä hänen suklaansa todellakaan häviä sveitsiläisten luomuksille.

Mitä maistaa? Mirjamin piparkakkukonvehti tuo Skandinavian keskelle Eurooppaa. Valikoima vaihtelee hiukan vuodenajan mukaan, ja voipa suklaan seasta löytyä suomalaista mustikkaa tai tyrniäkin.

Tristan

Tristanin vuoksi on nähtävä hiukan vaivaa, sillä hänen suklaapuotinsa on Perroyn kylässä maaseudulla Genevejärven rannalla. Tristan oli pitkään suosikkisuklaamestarini, ja vierailu hänen putiikissaan kuului vuosia joulu- ja pääsiäisperinteisiimme. Tristanin maistelulautaset ovat niin anteliaat, että vanhempani puhuvat vierailustaan niiden äärellä vielä nyt vuosia myöhemmin.

Mitä maistaa? Yksittäin myytävät tryffelit, esimerkiksi valkosuklaa ja suolakaramelli vievät kielen ja sanat. Juhlasesonkeina Tristan askartelee mitä mielettömämpiä suklaakyliä ja pääsiäismunarakennelmia, joten kauppa on nähtävyys jo ihan itsessään.

Christian Boillat

Tänä jouluna päätimme rikkoa monivuotisen Tristan-perinteen ja hankkia joulusuklaamme  Christian Boillat’lta. Hänkin on paikallinen Vaud’n kantonin tähti, jonka myymälään on matkustettava joko Nyoniin, Lausanneen tai St Prex’hen. Hänen suklaansa ovat ehkä aavistuksen vähemmän sokerisia kuin Tristanin namuset. Tuotevalikoima on aavistuksen kapeampi, toisaalta yksittäin myytävien konvehtien valikoima on laajempi.

Mitä maistaa? Minitryffelipalloja ja kanelitryffeliä.

Oma suklaasuosikki on tietysti yhtä henkilökohtainen asia kuin suosikkituoksu, ja lisäksi kolme suosikeistani ovat hyvin paikallisia, joten olisikin kiva kuulla muualla Sveitsissä asuvilta, mitkä ovat teidän alueenne ykkösnimet? Kertokaa kommenteissa tai À la Helvetian Facebook-sivulla.

Kurkkaa täältä miltä näyttää Luukku 21: Joulunviettoa Italiassa

Huomenna luukku aukeaa Kaliforniassa https://lapsenmaailma.fi/kategoria/blogit/one-glass-of-milk-please/

 

The holiday season in Switzerland can be very tasty – we do have the best chocolate in the world, don’t we? After seven years of testing, I can finally pronounce my top 5 brands.

Läderrach

Let’s start with a nation-wide favourite: Läderrach. What I particularly love, are their truffles with marc de champagne, and the piemontese truffles with hazelnut filling.

Favarger

Favarger is the proud of Geneva, and in addition to lovely chocolates, they have a really nice tea room in Geneva city centre, and their factory opens its doors once a year for visits. My personal favourite is a box of Avelines.

Berger – de Faletans

As a Finn, I’m very proud to add Berger – de Faletans to my list, since their chocolate master Mirjami de Faletans is a Finn, too. Her chocolates have some Scandinavian notes, too, like the ginger bread truffle.

Tristan

For years, we always bought our Christmas and Easter chocolates from Tristan. The boutique is a sightseeing by its own rights, and my parents, who visited it once years ago, are still reminiscing over all the free tasting opportunities. But don’t fool yourself: after you’ve tasted, you just won’t leave the shop empty handed. It’s not possible, if you have taste buds.

Christian Boillat

This, Christian Boillat has become our new favourite holiday treat. I just love the mini truffles with white chocolate, or dark chocolate, or with salted caramel, or… The list is endless.

Many of my favourites are local or regional, so I imagine for example in Zurich region, the list would look very different. So I would love to hear your favourites! Share them in the comments below or head to my Facebook page.

Rokotepakko – Voisiko se toimia?

Kun tyttäreni pari vuotta sitten oli vauva, suunnittelimme kesälomamatkaa Suomeen ja myös vanhempieni luo, kotiseudulleni Pohjanmaalle. Jo silloin alueen huono rokotuskattavuus oli tiedossa ja muistan pohtineeni, minne uskallan siellä mennä vauvan kanssa, jonka rokotusohjelma oli luonnollisesti vielä kovin kesken.

Olin silloin syvällä äitihormoneissa, myönnän, mutta viimeaikaisten uutisten valossa pelkoni ei lopulta ollutkaan niin hormonivetoinen ja turha kuin sen voisi ensiajatuksen perusteella tuomita. Pohjanmaalla on paljastunut alle kouluikäisen lapsen tuhkarokkotapaus, ja ennen sairauden puhkeamista lapsi on ehtinyt altistaa kenties sadat muutkin sairaudelle.

Suomalaisessa rokotekeskustelussa vellovat tällä hetkellä ajatukset erilaisista rokotepakoista, joihin Italia ja Ranska tänä vuonna ovat jo ryhtyneet. Näissä maissa rokottaminen on liitetty koulunkäyntiin: jos julkiseen kouluun haluaa, on lapsi rokotettava. Suomessa rokottamisen liittäminen koulunkäyntiin tuskin toimisi yhtä hyvin, sillä koulu alkaa siellä myöhään, verrattuna Ranskan kolmen vuoden aloitusikään.

Sveitsissäkin ajatus rokotepakosta on ilmassa, ja keskuteluissa on vilahdellut Suomessakin tuttu ajatus rokotteiden liittämisestä lapsilisiin. Idea pakotteesta ei ole uusi: muutamassa kantonissa on ollut voimassa kurkkumätärokotuspakko. Esimerkiksi Genevessä pakko poistettiin vasta kaksi vuotta sitten, ja pakollinen kurkkumätärokotus on ollut aikaisemmin myös kotikantonissani Vaud’ssa ja saksan- ja ranskankielisten alueiden rajalla Fribourgissa.

Kovin jyrkästä pakosta ei ole kyse, sillä rokottamatta jättämisestä on päässyt kuin esittämällä lääkärintodistuksen tai perustelemalla valintansa kirjallisesti – keinot vaihtelevat hiukan kantonista toiseen, kuten niin monet asiat tässä monimuotoisessa liittovaltiossa. Kantoneilla on kuitenkin mahdollisuus asettaa tällainen pakko voimaan epidemian uhatessa, ja myös liittovaltio voi määrätä kantonit pakotteeseen.

Käytännössä rokottamista suositellaan voimakkaasti esimerkiksi lastenlääkärien vastaanotolla ja päiväkotien ohjeistuksissa. Oman lapseni julkisessa päiväkodissa rokottamiseen ei velvoiteta, mutta päiväkoti voi evätä rokottamattomilta lapsilta pääsyn päiväkotiin epidemiatilanteessa.

Eikä Sveitsikään mikään puhdas pulmunen ole, mitä rokotekattavuuteen vaikkapa tuhkarokon osalta tulee. Koko maan rokotekattavuus on vain 83-87 %, hiukan lähteestä riippuen. Aktiivisimpia rokottajia ovat geneveläiset: Geneve on ainoa kantoni, joka pääsee yli 95 % kattavuuteen, kun tarkastellaan 2-vuotiaita lapsia.

Ranskankielisessä Sveitsissä tilanne oli kaikkiaan hyvä ja 90-94 % lapsista oli saanut rokoteohjelman mukaiset 2 rokoteannosta. Suurimmassa osassa maata tilanne on kohtalainen: 80-89 % lapsista on rokotettu. Alle 80 % kattavuuden alueitakin kuitenkin löytyy esimerkiksi Bernin kantonista Keski-Sveitsissä ja Graudundenista idässä. Huonoin tilanne on Appenzellissä, jossa vain puolet lapsista on rokotettu.

Osaltaan luvun alhaisuutta selittää myös se, että tutkimuksissa on tarkasteltu 2-vuotiaita lapsia – toinen rokoteannos pitäisi ottaa rokotussuunnitelman mukaan 2-vuotistarkastuksen yhteydessä. Osa lapsista rokotetaan vasta myöhemmin, ja esimerkiksi 8-vuotiaiden rokotuskattavuus on maassa jo paljon parempi, yli 90 %. Tilanne on myös kohentunut selkeästi kymmenen vuoden takaa, joten hyvään suuntaan ollaan täälläkin menossa.

Sveitsiläiset ovat niin kiintyneitä yksilönvapauteensa, että yleiseen pakkoon suhtaudutaan kielteisesti. Ajatus pakosta sotii yksilönvapautta ja mielipiteenvapautta vastaan, ja ymmärrän vastarinnan. Lähtökohtaisesti olen itsekin sitä mieltä, että hyvään rokotekattavuuteen pitäisi päästä tiedottamalla, ei pakottamalla. Silti: miten pitkälle tilanteen voi päästää? Täytyykö Pohjanmaan kaltaisten yksittäisten tartuntojen päästä riehaantumaan epidemiaksi, ennen kuin tiedotus ja valistus alkavat purra?

Onko ruoka Sveitsissä kallista?

Sveitsissähän kaikki on valtavan kallista – vai onko? Lähdin muiden ulkosuomalaisbloggareiden mukaan valottamaan ruokakorin hintaa, ja kyllähän kärrylliselle ruokaa täällä hintaa kertyy: viikko-ostostemme hinta kipusi tällä kertaa 158 frangiin eli noin 138 euroon. Se on vähän keskimääräistä viikkoa halvempi, sillä mies viettää leijonanosan viikosta työmatkalla. Yleensä normaalit viikko-ostoksemme maksavat siinä 200 frangin eli noin 170 euron kieppeillä.

Perheemme on kolmehenkinen, ja shoppaamme arkiruoat yleensä kerran viikossa koko perheen voimin naapurikaupungin Lidlissä. Asuinalueemme on upouusi, eikä kävelymatkan päässä ole kuin yksi keskikokoinen ruokakauppa. Muutenkin kolmen hengen viikkoruokien raahaaminen käsipelillä tuntuisi ajanhaaskaukselta, joten hoidamme ruokaostokset yleensä kerralla kuntoon ja täydennämme tarvittaessa viikon varrella. Arkiruoista riittää toisinaan minulle tai miehelle lounaaksi, ja välillä taas haemme lounasruokamme kumpikin tahollamme.

Suosimme Lidliä hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi: sieltä saa kauden kasvikset, marinoimattomat sveitsiläiset lihat ja kanat sekä isoimman osan maitotuotteista ja kuivatavarasta edullisemmin kuin Sveitsin isoimmista Coop- ja Migros-markettiketjuista. Kun teimme isot ostokset näissä ketjuissa, viikon kärryllinen maksoi 200-300 frangin väliltä, eli eroa kertyy vuodessa. Taaperon kanssa shoppaillessa arvostan myös liikkeen kompaktiutta ja tehokkuutta: kierroksen pystyy hoitamaan tarvittaessa puolessa tunnissa.

Miinusta annan Lidlille siitä, että tuotevalikoima vaihtelee enemmän kuin muissa liikkeissä, joten ruokalistaa on mahdotonta suunnitella tarkasti etukäteen. Rakastan isoja Coopeja ja Migros’ita myös siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden piipata itse ostosten hinnat viivakoodinlukijalla, jolloin kassalla ei tarvitse enää purkaa ja pakata kaikkea uudelleen – ja halutessaan ostokset voi maksaakin itsepalvelukassalle. Supisuomalainen sielu nauttii, kun ei tarvitse edes päivää sanoa.

Starttaamme ostoskierroksemme vihannes- ja hedelmäosastolta. Lidl tarjoaa mahtavan paljon luomua, ja kauden kasvikset ovat aina tuoreita ja hyvin esillä. Eksoottisten hedelmien suhteen on välillä hankalampaa. Lapsi haaveilee kastanjoista, joita taas en itse osaa valmistaa. Koriin tarttuu sveitsiläisiä päärynöitä ja omenoita, sen sijaan kesäkurpitsat, munakoisot ja paprikat tulevat jo etelämpää.

Hintaesimerkkejä kasvisosastolta:

Reilun kaupan banaanit 1,69 fr (1,47 e) kilo

Paprika 2,79 fr (2,42 e) kilo

Avokadot 1,49 fr (1,30 e) kpl

Hedelmien ja kasvisten osuus loppulaskusta:

26,76 fr (23,30 e)

Leipähyllyn jätämme tällä kertaa väliin, sillä suosimme aamiaisena puuroa. Kurkkaan kuitenkin, että “super fresh” jyväpatonki maksaa 1,49 fr ja hiukan isommat leivät 2-3 frangin väliltä. Paistotuotteet ovat Lidlissä ihanan tuoreita, ja valikoima on loistava. Puurohiutaleet ovat edullisia, 75 senttiä pussi (0,65 e).

Lihaosasto on se paikka, missä isoimmat ruokasäästöt tapahtuvat. Suosimme paikallista, käsittelemätöntä lihaa, ja hinnasta putoaa isoihin markettiketjuihin nähden Lidlissä helposti kolmannes. Myös juustoissa ja maitotuotteissa on hienoinen ero.

Hintaesimerkkejä liha- ja maitohyllyllä:

Maito 1,19 fr / litra (1,03 e)

Naudan paistijauheliha 6,25 fr / 500 g (5,70 e)

Juustoraaste 1,99 fr / pussi (150 g) (1,70 e)

Kananmunat lattiakanalasta 3,39 fr / 10 kpl

Liha- ja maitotuotteiden osuus loppulaskusta:

97  fr  fr eli 84 e

Joulu lähestyy, Deluxe-viikot ovat täällä! Vaikka moitin valikoiman vaihtelevuutta, toisaalta rakastan erikoistuotteiden kausia. Kesällä grillimakkaroita ja -juustoja, ennen joulua ja pääsiäistä Deluxe-sarjan jälkiruokia, juustoja, leikkeleitä ja muita herkkuja. Mukaan tarttuu kinkkua salaattiin paahdettavaksi.

Vielä viimeiset tuotebongaukset kuivahyllyiltä. Spelttipastaa, chilitahnaa, ja pakasteesta marjasekoitusta. Perusvarastot kotona ovat suht hyvällä mallilla, ja loppulaskua pienentää myös se, että jätämme tällä kertaa väliin viinihyllyt, eikä siivous- tai muita yleisjuttujakaan ole juuri tarvetta täydentää.

Hintaesimerkkejä kuivahyllyiltä

Kahvikapselit 1,75 fr / 10 kpl (1,52 e) Vertailun vuoksi, Nespresson omat kapselit maksavat noin 5 frangia / 10 kpl.

Säilykeananas 85 snt (0,74 e)

Pakastemustika 3,99 fr (3,47 e)

Kuivaosaston osuus loppulaskusta

34,27 fr (29,80 e)

Loppulasku 158 frangia.

Miltä se teistä kuulostaa: meneekö ruokaan Sveitsissä paljon vai vähän?

Mitä jää ostettavaksi muualta?

Kahvikapselit tilaamme suoraan Nespressolta. Myös viinejä ja mutta erityistä tulee ostettua säännöllisesti myös muualla, joten ne eivät suoraan näy kauppalaskun hinnassa.

Kurkkaa täältä, miltä näyttävät ruokakorit

Saksassa (kori 1)

Saksassa (kori 2)

Luxembourgissa

Toisessa päässä Sveitsiä Zürichissä

Turkissa

Australiassa

Virossa

Yhdysvalloissa (kori 1) 

Yhdysvalloissa (kori 2)

Espanjassa (kori 1)

Espanjassa (kori 2)

Skotlannissa

Irlannissa

Vinkit vaeltajalle Sveitsiin

Syksy on suosikkivuodenaikani. Kun tullaan elo-syyskuun taitteeseen, olen yleensä aivan valmis luopumaan kesästä ja ottamaan syksyn vastaan. Syys- ja lokakuu ovat täällä Sveitsissä parhaimmillaan – kuten tätä vuonna – pitkiä, lämpimiä, kirkkaita ja kuulaita. Ehtii vielä toteuttamaan kesän bucket listille rustattuja asioita, mutta ei ole lomapaineita, ruuhkat helpottavat, ja pääsee tarttumaan kunnolla töihinkin.

Syksy on myös vaellussesongin huippua. Pari viikonloppua takaperin lähdimme sunnuntaikävelylle Lavaux’n viinialueelle Genevejärven pohjoisosaan. Tällä kertaa kyseessä oli tosiaan enemmän käveleskely kylästä toiseen kuin varsinainen vaellus, mutta sekin viinialueella kyllä onnistuu. Haaveissani on jonain vuonna tehdä kahdeksan tunnin ja 32 kilometrin kierros Ouchysta Chillonin linnalle Montreux’n kupeeseen. Vieläköhän ennen syysmyrskyjä ehtisi?

Tässä vinkkini ensikertalaiselle vaeltajalle Sveitsissä.

Seuraa keltaista. Vaellusreitit ovat niin hyvin merkittyjä, että karttaa ja kompassia ei välttämättä tarvitse ollenkaan. Seuraa keltaisia opasmerkkejä, jotka voivat olla perinteisiä kylttejä, mutta myös esimerkiksi viinitarhan aitaan maalattuja keltaisia nuolia.

Ota huomioon korkeuserot. Reitin pituus ei pelkästään kerro vaelluksen kestosta eikä vaativuudesta. Ota huomioon myös vertikaalimetrit: viidenkin kilometrin lenkki on raskas, jos korkeuseroa on lähemmäs kilometri.

Hyvät kengät ovat ehdottomat. Reittien teknisestä vaikeustasosta on mielestäni vaikea löytää luotettavaa tietoa – tai ainakaan sellaista tietoa, joka mätsäisi omaan käsitykseeni reitin vaikeudesta. Vielä korkeuserokaan ei suoranaisesti kerro, onko nousu tasaista polkua, kivikkoa vai paikoin nelinkontin kiivettävää seinämää. Hyvät kengät suojaavat hankalissa olosuhteissa, ja monin paikoin vaellussauvatkin saattavat olla hyödyksi. Viinialueen polut ovat toki asvaltoituja, ja moneen paikkaan pääsee lastenvaunujenkin kanssa, mutta vuoristossa meno on eri asia.

Laske aikatauluun ekstraa. Reittiohjeissa ja opasteissa mainitut kävelyajat ovat oman kokemukseni ja kuntoni mukaan melko realistisia, mutta kovin pitkiä taukoja ei niihin ole leivottu mukaan. Muutenkin vaellusaikaan kannattaa laskea mukaan ylimääräistä, varsinkin näin syksyllä, kun pimenevät illat eivät jätä kovin paljon löysää vaeltajan päivään.

Jura sopii aloittelijoille. Oma suosikkini varsinkin päivävaelluksiin on Jura-vuoristo, sillä siellä korkeuserot ovat maltillisemmat kuin Alpeilla, ja varsinkin näin syksyllä kirkkaat ilmat takaavat huikeat näkymät myös Alppien suuntaan. Kyllä jyrkissä Alpeissa silti on oma viehätyksensä.

Eväät eivät ole tarpeen. Vuoristossakin on alppimajoja ja ravintoloita, joista monet tosin ovat tälle vuodelle jo sulkeneet. Kunnon juustoherkku pitää vaeltajan tiellä.

Muutamia suosikkivaellus- ja kävelyreittejäni

Reitti La Givrinestä La Dôlelle ja takaisin Sveitsin Juralla vie keskikuntoiselta kävelijältä noin 4 tuntia. Reittivaihtoehtoja maisemissa on useita, joten vaellusta voi muokata oman fiiliksen mukaan.

Reitti St Saphorinista Lutryyn kulkee viiniviljelysten katveessa. Asvaltoitu polku on helppokulkuinen, mutta korkeuseroja kertyy sen verran, että hiki tulee. Nautiskelija pysähtyy lasilliselle tai aterialle alueen kyliin.

Nousu Molésonin huipulle lähellä Gruyèresiä vetää sykkeet kattoon, ja jyrkät kohdat panevat tekniikankin koetukselle. Moléson tarjoaa myös mahtavat mahdollisuudet kokeilla esimerkiksi via ferrata, riippuliitoa tai nuorallakävelyä. Huipulle pääsee myös kaapelivaunulla, joten toiseen suuntaan matkan voi taittaa koneellisin voimin.

Postauksen kuvat Cullysta, Epessesistä ja Riex’stä Lavaux’n viinialueelta, joka on myös Unescon maailmanperintökohde.

Geneve-turistin päiväretket, osa 5: Lausanne

Jo useampana sunnuntaina putkeen olen ajatellut, että nyt tämä on kesän viimeinen kaunis viikonloppu, arkipäivien mukana tulee syksy. Niin ajattelin viime viikonloppunakin – ja kyllähän nyt säät varsinkin aamuisin ovat viilenneetkin.

Alkaa olla aika saatella yhdessä kesän kanssa tämä sarja Geneve-turistin päiväretkistä, vaikka ehkäpä tämän kesän viimeiset turistit ovatkin Genevensä jo kiertäneet.

Viidentenä ja viimeisenä kohteena Genevestä pakoa etsivälle suosittelen naapurikantoni Vaud’n pääkaupunkia Lausannea. Sveitsi on siitä ovela maa, että pienelle alueelle mahtuu valtavasti kulttuurisia eroavaisuuksia, ja välillä kantonirajan ylityksen melkein fyysisesti tuntee kehossaan. Jokin on nyt eri tavalla.

Geneven monikansalliseen, diplomaatti- ja expat-henkiseen luksukseen verrattuna Lausanne on kauttaaltaan ihanan tavallinen. Toki Genevestäkin tämä tavallinen puolensa on löydettävissä, mutta sen esiinkaivaminen on vaatinut ainakin minulta vuosien työn, kun taas Lausanneen on helppo rakastua heti junasta hypätessä.

Henki salpautuukin junalla saapujalta aika nopeasti, kun asemalta lähtee taapertamaan kohti vanhaakaupunkia. Jo sadan metrin päässä on selvää, että nämä kaksi kaupunkia eroavat toisistaan ainakin yhdessä suhteessa: siinä missä Geneve on lättänä, Lausannesta ei korkeuseroja puutu. Keskustan kadut risteilevät ylös ja alas kukkuloita putiikkeineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Tuoremehukahviloita, suklaakauppoja, macaron-leivoskärry… Kulutetut kalorit saa napattua äkkiä myös takaisin.

Tässä oma top-kymppini Lausanneen.

1 Blackbird Cafén viikonloppubrunssi

Viikonloppuaamu kannattaa aloittaa Blackbird Cafén mahtavien brunssiannosten äärellä. Lapsen kanssa ruokaillessai ilahdun aina siitä, jos lastenlista on korvattu “Minkä tahansa annoksen saa pienessä koossa puoleen hintaan” -tarjouksella – niin kuin Blackbirdissä on.

2 Lauantaiaamun markkinat

Aamiaispömpötystä voi helpottaa kiertelemällä markkinoilla, jotka täyttävät vanhan kaupungin kapeat kadut vihannesten-, hedelmien-, leipien- ja juustojenostajilla. Perinteisten ruoka- ja kukkakojujen väliin mahtuvat sujuvasti inkivääristä tehdyt supersmoothiet ja muut uudemmat innovaatiot.

3 Paludin aukio tasatunnein

Suuntaa markkinahumusta tasatunnin paikkeila Paludin aukiolle. Tämä on ehkä se Lausannen perinteinen the nähtävyys: Palludin aukion kello soittaa tasatunnein musiikkia ja esittää pienen näytöksen. Aukion suihkulähde on kaupungin vanhin.

4 Puuportaat ja katedraali

Place du Paludilta nousevat vanhat puuportaat kohti Lausannen katedraalia. Sinne kannattaa kiivetä jo maisemien vuoksi. Harmi, että puolivälin kaakaot tarjonnut Barbare on sulkenut ovensa. Tarvittaessa voi tankata ennen nousua portaiden alapäässä La Chandeleur -crèpe-ravintolassa. Täytettyjen lättyjen seuraksi suosittelen ranskalaista siideriä – ja myös pöytävarausta.

5 Flonin kortteli

Flonin kortteli jakaa mielipiteitä – omianikin. Toisaalta se on hiukan teollinen ja kolho: onhan entinen varikko- ja varastoalue muutettu kaupoiksi ja ravintoloiksi. Toisaalta taas kuppilat ja kaupat ovat välillä hiukan liiankin trendikkäitä ja posh. Ehkä juuri tämä tietty epätasaisuus ja konseptoimattomuus vetää Floniin.

6 Collection de l’Art Brut

Raa’an taiteen kokoelma, kuten taidemuseon nimen voisi kirjaimellisesti kääntää, kokoaa valikoimiinsa taideteoksia marginaalistetuilta ryhmiltä, itseoppineilta ja muuten vain taiteen marginaaliin jääneiltä taiteilijoilta. Se on virkistävää vaihtelua perinteisten taidemuseoiden valikoimiin verrattuna!

Jardin Thaï parempaan thai-syömiseen

Jos vatsaan taas mahtuu ruokaan, suosikkini “hiukan parempaan” syömiseen Lausannessa on Alfa-Palmiers-hotellin Jardin Thaï -ravintola. Täällä olen saanut käännytettyä thai-ruoan pariin jopa aasialaiselle ruoalle nirson perheeni – ja tänne vien ruoka-ainerajoitteiset vieraat, sillä ravintolassa ymmärretään poikkeuksellisen hyvin erikoisruokavalioiden päälle.

8 Salaatti- ja wrap-kahvila Luncheonette

Jos vatsa ei vedä kunnon lounasta, suosittelen Luncheonette-kahvilaa. Törmäsin tähän salaatti- ja wrap-kahvilaan kerran ihan vahingossa kaupungilla kävellessäni, ja se oli vieläpä sillä kertaa sulkemassa, joten jäin ilman maistiaisia. Seuraavalla kerralla yritin uudelleen, ja paikka muodostui yhdeksi vakkareistani. Suosikkini on quesadilla salaatin ja kotitekoisen limonadin kera. Saman ravintoloitsijan alakerran Jardin Secret -paikka ei ole huono myöskään: siellä tarjoillaan gluteenittomia kulhoannoksia. Paikat ovat pieniä, mutta symppikset asiakaspalvelijat kyllä järjestävät penkin jokaisen pepun alle, tai hyvällä säällä eväät voi napata mukaan.

9 Sauvebelinin näkötorni

Sauvebelinin näkötorni on hiukan keskustan ulkopuolella (ylämäkeen, kuinkas muutenkaan), mutta perille ei ole pakko tarpoa kävellen, sillä bussillakin pääsee. Näkötorniin tosin täytyy kavuta ihan itse, mutta ylhäältä näkeekin Mont Blancille saakka. Puistossa on myös pieni kotieläintarha ja pari ravintolaa terasseineen.

10 Ouchy

Lausannen keskusta ei – harvinaista kyllä sveitsiläiskaupunkien keskuudessa – rajoitu järvenrantaan. Ouchyn järvenrantakylä parin kilometrin päässä keskustasta on kyllä sievä ilmestys sekin. Ouchyssa on myös Olympiamuseo, ja laivat esimerkiksi Evianiin lähtevät sieltä.

 

Jos kaipaat päiväretki-ideoita Geneven alueella, katso aikaisemmat vinkit täältä:

Osa 1: Bling-blingin ja Mannerheimin Montreux

Osa 2: Päivävaellus Jura-vuoriston huipulle

Osa 3: Syrjähyppy Ranskaan ja Yvoiren kukkivat puutarhat

Osa 4: Päivä vesillä ja parhaat paikat poistua laivasta

 

Geneve-turistin päiväretket, osa 4: Päivä järvellä

Kun Genevestä on häivytty jo junalla ja jalkaisin, seuraava luonnollinen askel on ottaa alle vene. Eihän Genevestä voi puhua ilman Genevejärveä, paikallisemmin Lac Lémania eli Léman-järveä. Melko lyömätön tapa viettää aurinkoista kesäpäivää on lähteä järviristeilylle.

Hyvä tapa koluta järveä on ostaa laivayhtiö CGN:n päivälippu, jolla saa suhailla järven aluksilla koko päivän, hypätä pois kiinnostavassa välisatamassa ja jatkaa matkaa jääteötauon jälkeen seuraavalla aluksella.

Muutamia ideoita risteilyn varrelle:

Vierailu Yvoiren Viiden aistin puutarhassa

Coppet’n linna

Nyonin Rooman-aikaiset rauniot ja jäätelötauko Venezia-jäätelöbaarissa

Lausannen Olympiamuseo

Evianin Kasino ja rantabulevardi

Juna-ajelu Lavaux’n viininviljelyalueella (lähtö Lutrysta ja Cullysta)

Montreux’n trooppinen rantabulevardi

Kaikkien näiden ahtaminen samaan päivään takaa turistiähkyn ja lomastressin, mutta pari kolme kohdetta päivään mahtuu kyllä.

Jos koko päivän risteily ei mahdu aikatauluun, järvellisiin tunnelmiin pääsee myös Geneven joukkoliikenteen mouette-vesibusseilla. Mouette tarkoittaa suoraan käännettynä lokkia. Nämä kelta-punaiset lokit kuljettavat paikallisia järven rannalta toiselle joukkoliikenteen lipun hinnalla, ja samaisella kolmen frangin piletillä voi matkailijakin nauttia ajelusta.

CGN:n päivälippu maksaa 64 frangia eli noin 56 euroa. Tunnin lippu Geneven joukkoliikenteeseen (bussit, raitiovaunut ja veneet) maksaa kolme frangia eli noin 2,60 euroa.

Sarjan aikaisemmat osat

Osa 1: Bling-blingin ja Mannerheimin Montreux

Osa 2: Päivävaellus Jura-vuoriston huipulle

Osa 3: Yvoiren kukkivat puutarhat

Geneve-turistin päiväretket, osa 1: Montreux

Tunnustan suoraan: kun muutin Sveitsiin, en juuri pitänyt Genevestä. Kävin siellä lähinnä kahdesta syystä: töissä ja lentokentällä. Satunnaisesti myös ravintolassa, tapaamassa kavereita tai ostoksilla, mutta kaupunki oli harvoin ykkösvaihtoehtoni vapaa-ajanviettoon.

Sittemmin olen hitaasti lämmennyt kaupungille, sillä onhan järvenrantabulevardi henkeä salpaavan kaunis, Jet d’Eau -suihkulähde näyttää sinkoavan vettä takana siintävien Alppienkin yli, eikä vanhassa kaupungissa tai St. Pierren katedraalissakaan ole valittamista. Kelloliikkeiden ja  kenkäputiikkien näyteikkunat käyvät nähtävyydestä nekin.

Parhaat palat on silti äkkiä nähty. Apua on toki siitä, että tuntee oikeat ihmiset ja tietää minne mennä. Myös pohjattomasta matkakassasta on apua.

Niinpä aloitankin tällä postauksella juttusarjan siitä, minne mennä, kun kaupungista on parhaat palat haukattu.

Montreux’n pikkukaupunki sijaitsee aivan Genevejärven pohjoispäässä, 90 kilometrin päässä Genevestä. Matka taittuu autolla reilussa tunnissa ja junalla nopeimmillaan jopa 59 minuutissa. Molemmat reitit ovat myös maisemankatselijan unelmia, mutta ehkä junassa aikaa ympärille vilkuiluun on enemmän.

Kaupunki on tunnettu ainakin heinäkuisista jazz-festareistaan, ja monet tietävät sen myös joulumarkkinoista. Meillä se kuuluu pakettiin yleensä kavereiden ja sukulaisten toisen vierailun kohdalla, kun tunnetuimmat lähialueen kohteet on tutkittu.

Montreux’n rantabulevardilla tuntuu siltä, että olisi matkustanut kauaskin etelään. Järven pohjoispäässä Alpit sukeltavat jyrkästi järveen, eivätkä lumihuiput pilkota enää kaukana horistontissa vaan ihan siinä katseen ulottuvilla. Palmut ja tulppaanit reunustavat kävelytietä toisella puolella ja huolella hoidetut nurmialueet, istutukset ja leikkipuistot toisella. Istutusten sekaan rakennetaan uudet hahmot vuosittain vaihtuvan teeman mukaan.

Montreux’n pääaktiviteetti onkin vaeltelu rantaa pitkin jäätelökioskilta leikkipuistoon ja sieltä näköalakiikareille, laivalaitureille tai kasinolle matkaseurueen koostumuksesta riippuen. Risteily järvellä ei ole hullumpi idea sekään.

Urheilullisimmat jatkavat kävelyä vielä kymmenisen minuuttia kasinolta eteenpäin Mannerheimin puistoon, jossa on myös marsalkalle ja Suomen sankarilliselle kansalle pystytetty muistomerkki. Sen laidalla Le Contretemps -ravintolassa maistuu kala- tai pihvilounas.

Paluumatkalla ostoshaluiset voivat kiepata Grande Ruen kauppojen kautta, ja herkkusuut napata vaikka jäätelöt Bella Miasta tai leivokset Lucien Moutarlier’lta.

Mutta oikeasti Montreux’ssa ei edes tarvitse olla mitään tekemistä. Kaupunki on elämys sellaisenaan.

Sveitsiläistä dekkarikirjallisuutta

Joel Dicker Disparition de Stephanie Mailer

Sain juuri loppuun viimeisimmän luku-urakkani. Vaikka luettavaa oli reilut 600 sivua, pääsin viimeiselle sivulle aivan liian nopeasti. Käsissä oli sveitsiläiskirjailija Joël Dickerin uutuus La Disparition de Stephanie Mailer. Dicker on jo tunnettu melko suoraiivaisista ja totetavista kirjannimistään, joten eiköhän tämäkin käännetä suomeksi Stepahie Mailerin katoamiseksi.

Yksi isoimmista ranskantaidon eduista on se, ettei tarvitse odotella Dickerin kirjojen suomentamista. Olen ollut kirjailijan fani jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta -kirjasta saakka. Olen oppinut heittäytymään Dickerin kieleen ja tarinaan ja luottamaan siihen, että lopussa hän kyllä nivoo kaikki langat sileäksi kudokseksi.

Kuten kaksi aiempaa teosta, myös Stephanie Mailerin mysteeri sijoittuu Yhdysvaltain itärannikolle, Orpheaksi nimettyyn pikkukaupunkiin. Tapahtumat lähtevät rullaamaan, kun toimittaja Stephanie Mailer väittää etsivä Jesse Rosenbergille tämän erehtyneen 20 vuotta vanhan rikostutkinnan syyllisestä ja katoaa sitten itse jälkiä jättämättä.

Joel Dicker

Kirja noudattaa hyvin samaa kaavaa kuin Dickerin aiemmat menestysteokset, hyvässä ja huonossa. Hyvässä siksi, että lukija tietää mitä odottaa, ja Dickerin menestyskaava toimii. Tällä kertaa rinnakkaisia tarinoita ja todellisuuksia on ehkä jopa hiukan aiempaa enemmän, ja ehkä siksi mukaan oli livahtanut myös muutamia huolimattomuus- ja logiikkavirheitä. Huonona taas voinee pitää sitä, että kaava tuntuu nyt kolmannessa dekkarityyppisessä romaanissa jo hiukan liiankin tutulta.

Joel Dicker Derniers jours de nos pères

Seuraavaksi aionkin pureutua Dickerin aiempiin teoksiin, jotka eivät ole saavuttaneet samanlaista menestystä. Derniers jours de nos pères (suoraan suomennettuna Isiemme viimeiset päivät) sukeltaa toiseen maailmansotaan, ja on ensimmäisten sivujen perusteella kieleltään ja tarinankuljetukseltaan taattua Dickeriä. Ehkä se teemoiltaan tuo kuitenkin lukukokemukseen kaipaamaani vaihtelua.