Category: Kulttuuri & vapaa-aika

Luukku 22: Suklaaostoksilla Sveitsissä

Tämä teksti on osa ulkosuomalaisten joulukalenteria, joka avaa ikkunoita ulkosuomalaisten jouluun. Sveitsissä kun ollaan, kirjoitan tietysti joulusuklaista.

Suklaa on luonnollisesti iso osa sveitsiläistä joulunviettoa, sekä grammoissa että frangeissa mitattuna. Parhaat suklaat myydään ja syödään tuoreina, joten herkut voi käydä ostamassa vasta pari viikkoa ennen juhlaa. Ne säilyvät vain 3-4 viikkoa, toisin kuin tehdasvalmisteiset levyt ja konvehdit, joilla käyttöikää on puoli vuotta tai vuosikin.

Niinpä jonot suklaakaupoissa joulun alla ovat huimaavat. Jos selviää puolella tunnilla, voi ajatella selvinneensä ripeästi. Strategisesti ajatteleva taas lähtee kaupoille kaverin kanssa, niin että toinen hyppää heti jonon perälle toisen tehdessä ostoksia – siinä jonotellessa on molemmilla kyllä aikaa valikoida vuorotellen omat jouluherkkunsa.

Eipä suklaapuodissa silti odottelevankaan aika tule pitkäksi, sillä maistiaisia on tarjolla yleensä runsaasti. Ja niitä todella on tarkoitus napsia niin paljon kuin napa vetää. Jätä silti tilaa yhdelle, sillä kauppias saattaa tarjota vielä maksuhetkellä jonkin erikoismaistiaisen.

Erikoisputiikkien ekslusiiviset herkut eivät tietenkään irtoa halvalla. Yksittäin myytävät konvehdit maksavat usein 1,50-2,50 frangia kappaleelta, ja kilohinnaksi tulee noin satanen. Silti: laatu korvaa määrän! Sveitsissä suklaata kuluu vuodessa noin 11 kiloa per asukas, ja mielestäni luku voisi olla korkeampikin, sillä siihen on otettu mukaan myös turistien ostokset – siis ne tuhannet Toblerone-patukat, joita aasialaiset turistit kuljettavat mukanaan maasta.

Lähes seitsemän vuoden tinkimättömän testaamisen tuloksena olen vihdoin valinnut oman top-vitoseni paikallisten suklaatalojen joukosta.

Aloitetaanko?

Läderrach

Heitetään tähän alkuun yksi nimi, joka on tuttu kaikkialla Sveitsissä. Läderrach on sveitsiläinen perheyritys, ja merkillä on puoteja monissa kaupungeissa, myös Sveitsin ulkopuolella. Esimerkiksi Zürichin Bahnhofstrassen liikkeessä pääsee myös seurailemaan suklaamestaria työssään.

Mihin kannattaa satsata? Isot suklaalevyt myydään irtotavarana. Myös marc de chamapgne -konvehdit ja hasselpähkinää sisältävät piemontese-konvehdit ovat suosikkejani.

Favarger

Favarger on geneveläinen suklaafirma, mutta heidän herkkujaan saattaa löytää kauempaakin Sveitsistä ja esimerkiksi lentokentältä. Merkillä on putiikki Geneven keskustassa, ja tehtaalla järjestetään kerran pari vuodessa avoimien ovien päiviä, jolloin tuotantoa pääsee tutkimaan lähemmin.

Mihin kannattaa satsata? Suosikkini Favarger’n valikoimasta on Avelines-nimiset konvehdit, jotka mantelitäytteineen tuovat mieleen Fazerin Wiener Nougat’n.

Berger – de Faletans

Geneveläisen herkkupuolin suklaamestari Mirjami de Faletans on suomalainen, eivätkä hänen suklaansa todellakaan häviä sveitsiläisten luomuksille.

Mitä maistaa? Mirjamin piparkakkukonvehti tuo Skandinavian keskelle Eurooppaa. Valikoima vaihtelee hiukan vuodenajan mukaan, ja voipa suklaan seasta löytyä suomalaista mustikkaa tai tyrniäkin.

Tristan

Tristanin vuoksi on nähtävä hiukan vaivaa, sillä hänen suklaapuotinsa on Perroyn kylässä maaseudulla Genevejärven rannalla. Tristan oli pitkään suosikkisuklaamestarini, ja vierailu hänen putiikissaan kuului vuosia joulu- ja pääsiäisperinteisiimme. Tristanin maistelulautaset ovat niin anteliaat, että vanhempani puhuvat vierailustaan niiden äärellä vielä nyt vuosia myöhemmin.

Mitä maistaa? Yksittäin myytävät tryffelit, esimerkiksi valkosuklaa ja suolakaramelli vievät kielen ja sanat. Juhlasesonkeina Tristan askartelee mitä mielettömämpiä suklaakyliä ja pääsiäismunarakennelmia, joten kauppa on nähtävyys jo ihan itsessään.

Christian Boillat

Tänä jouluna päätimme rikkoa monivuotisen Tristan-perinteen ja hankkia joulusuklaamme  Christian Boillat’lta. Hänkin on paikallinen Vaud’n kantonin tähti, jonka myymälään on matkustettava joko Nyoniin, Lausanneen tai St Prex’hen. Hänen suklaansa ovat ehkä aavistuksen vähemmän sokerisia kuin Tristanin namuset. Tuotevalikoima on aavistuksen kapeampi, toisaalta yksittäin myytävien konvehtien valikoima on laajempi.

Mitä maistaa? Minitryffelipalloja ja kanelitryffeliä.

Oma suklaasuosikki on tietysti yhtä henkilökohtainen asia kuin suosikkituoksu, ja lisäksi kolme suosikeistani ovat hyvin paikallisia, joten olisikin kiva kuulla muualla Sveitsissä asuvilta, mitkä ovat teidän alueenne ykkösnimet? Kertokaa kommenteissa tai À la Helvetian Facebook-sivulla.

Kurkkaa täältä miltä näyttää Luukku 21: Joulunviettoa Italiassa

Huomenna luukku aukeaa Kaliforniassa https://lapsenmaailma.fi/kategoria/blogit/one-glass-of-milk-please/

 

The holiday season in Switzerland can be very tasty – we do have the best chocolate in the world, don’t we? After seven years of testing, I can finally pronounce my top 5 brands.

Läderrach

Let’s start with a nation-wide favourite: Läderrach. What I particularly love, are their truffles with marc de champagne, and the piemontese truffles with hazelnut filling.

Favarger

Favarger is the proud of Geneva, and in addition to lovely chocolates, they have a really nice tea room in Geneva city centre, and their factory opens its doors once a year for visits. My personal favourite is a box of Avelines.

Berger – de Faletans

As a Finn, I’m very proud to add Berger – de Faletans to my list, since their chocolate master Mirjami de Faletans is a Finn, too. Her chocolates have some Scandinavian notes, too, like the ginger bread truffle.

Tristan

For years, we always bought our Christmas and Easter chocolates from Tristan. The boutique is a sightseeing by its own rights, and my parents, who visited it once years ago, are still reminiscing over all the free tasting opportunities. But don’t fool yourself: after you’ve tasted, you just won’t leave the shop empty handed. It’s not possible, if you have taste buds.

Christian Boillat

This, Christian Boillat has become our new favourite holiday treat. I just love the mini truffles with white chocolate, or dark chocolate, or with salted caramel, or… The list is endless.

Many of my favourites are local or regional, so I imagine for example in Zurich region, the list would look very different. So I would love to hear your favourites! Share them in the comments below or head to my Facebook page.

Geneve-turistin päiväretket, osa 3: Yvoire

Päiväksi pois Genevestä -sarja jatkuu! Insta-seuraajat huomasivatkin keskiaikaiset tunnelmat jo pari viikkoa sitten, ja nyt enemmän myös blogissa Yvoiren kaupungista Ranskasta.

Vaikka Yvoire on Ranskan puolella, sinne pääsee laivalla Genevestä puolessatoista tunnissa. Kylä on yhtä pikkuruinen kuin se on herttainen – kuuluuhan se myös Ranskan kauneimmat kylät -listalle. Täydellinen kohde päivän tai puolikkaan retkelle siis. Turistiaktiviteetit ovat summattavissa suunnilleen näin: keskiaikaisen kylän tyylin ihastelu, pikkuputiikeissa kiertely ja syöminen. Suosituksi turistikohteeksi yllättävän moni ravintola on malttanut satsata laadukkaaseen ruokaan.

Yvoire Jardin des 5 sens

On kylässä toki muutama turistinähtävyyskin. Sataman vieressä sijaitseva linna on yksityiskäytössä, mutta kylän kirkkoon pääsee tutustumaan kuka tahansa. Lisäksi Yvoiressa on Viiden aistin puutarha, Jardin des Cinq Sens, joka on oiva kohde kasveista kiinnostuneelle tai pientä iltapäiväkävelyä kauniissa ympäristössä kaipaavalle.

Puutarhassa on nimen mukaisesti viisi osiota: yksi jokaiselle aistille. Kiinnostavimpina pidän kosketuksen ja tuoksun osastoja. Kiinnostava on myös lääkintäkasveja esittelevä pieni nurkkaus.

Makuosastolla ei valitettavasti saa maistella puutarhan tuotoksia, ja kuulopuoli tiivistyy sinänsä kauniisti laulaviin lintuihin, mutta jää ainakin keskipäivällä hiukan ohueksi. Näkö taas – no, annan kuvien puhua.

Laivamatka Genevestä Yvoireen vie noin 1,5 tuntia ja maksaa 29 frangia ( 25 euroa).

Jardin des 5 Sens on kesäkaudella auki päivittäin kello 10:00-18:30 ja syys-lokauussa 10:00-17:30. Aikuisen sisäänpääsy 12 euroa, lapset 7 euroa, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Puutarhassa järjestetään myös ilmaisia opastuksia torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.

Sarjan aikaisemmat osat

 Junaretki Montreuh’hön

Päivävaellus Juralla

Sveitsiläistä dekkarikirjallisuutta

Joel Dicker Disparition de Stephanie Mailer

Sain juuri loppuun viimeisimmän luku-urakkani. Vaikka luettavaa oli reilut 600 sivua, pääsin viimeiselle sivulle aivan liian nopeasti. Käsissä oli sveitsiläiskirjailija Joël Dickerin uutuus La Disparition de Stephanie Mailer. Dicker on jo tunnettu melko suoraiivaisista ja totetavista kirjannimistään, joten eiköhän tämäkin käännetä suomeksi Stepahie Mailerin katoamiseksi.

Yksi isoimmista ranskantaidon eduista on se, ettei tarvitse odotella Dickerin kirjojen suomentamista. Olen ollut kirjailijan fani jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta -kirjasta saakka. Olen oppinut heittäytymään Dickerin kieleen ja tarinaan ja luottamaan siihen, että lopussa hän kyllä nivoo kaikki langat sileäksi kudokseksi.

Kuten kaksi aiempaa teosta, myös Stephanie Mailerin mysteeri sijoittuu Yhdysvaltain itärannikolle, Orpheaksi nimettyyn pikkukaupunkiin. Tapahtumat lähtevät rullaamaan, kun toimittaja Stephanie Mailer väittää etsivä Jesse Rosenbergille tämän erehtyneen 20 vuotta vanhan rikostutkinnan syyllisestä ja katoaa sitten itse jälkiä jättämättä.

Joel Dicker

Kirja noudattaa hyvin samaa kaavaa kuin Dickerin aiemmat menestysteokset, hyvässä ja huonossa. Hyvässä siksi, että lukija tietää mitä odottaa, ja Dickerin menestyskaava toimii. Tällä kertaa rinnakkaisia tarinoita ja todellisuuksia on ehkä jopa hiukan aiempaa enemmän, ja ehkä siksi mukaan oli livahtanut myös muutamia huolimattomuus- ja logiikkavirheitä. Huonona taas voinee pitää sitä, että kaava tuntuu nyt kolmannessa dekkarityyppisessä romaanissa jo hiukan liiankin tutulta.

Joel Dicker Derniers jours de nos pères

Seuraavaksi aionkin pureutua Dickerin aiempiin teoksiin, jotka eivät ole saavuttaneet samanlaista menestystä. Derniers jours de nos pères (suoraan suomennettuna Isiemme viimeiset päivät) sukeltaa toiseen maailmansotaan, ja on ensimmäisten sivujen perusteella kieleltään ja tarinankuljetukseltaan taattua Dickeriä. Ehkä se teemoiltaan tuo kuitenkin lukukokemukseen kaipaamaani vaihtelua.

Suomi kaukaa katsottuna

Valmistelen läppäri sauhuten muutaman päivän Suomen-työmatkaa ja tulin samalla muistelleeksi, miltä Suomeen paluu tuntui aivan ensimmäisen kerran muuton jälkeen.

Olin muuttanut Sveitsiin tammikuussa, ja palasin Suomeen ensimmäisen kerran puoli vuotta myöhemmin. En edes halunnut tulla aiemmin, vaikka miehen työmatkat olisivat tarjonneet hyvän mahdollisuuden siipeillä mukana. Olin ilmoittautunut kielikurssille, jolta en halunnut turhia poissaoloja, ja halusin myös antaa uudelle arjelle tilaa löytää uomansa.

Kun sitten heinäkuussa tulimme kesälomailemaan, valoisuus iski silmille iltayhdeltätoistakin. Lentoaseman bussipysäkillä kirosanat vihloivat korvissa. En sano, etteikö Sveitsissä kiroiltaisi, mutta ainakaan silloinen kielitaitoni ei riittänyt voimasanoja vieraiden puheesta seulomaan.

Hämmennystä aiheutti se, että ravintolassa lasillinen viiniä ei ollutkaan kelpo mittayksikkö, vaan tilaus olisi pitänyt osata tehdä tarkalleen senttilitroissa. Ihastusta ja ihmetystä taas herätti vaunuja työntelevien isien määrä katukuvassa. Myöhemmin hämmästelin myös sitä, miten isojen lasten kanssa kaupungilla luuhattiin pitkin päivää. Niin tottunut olin siihen, että jo alle vuoden ikäisten paikka on yleensä päiväkodissa.

Kuuden vuoden aikana Sveitsin kummallisuuksista on tullut uusi normaali, ja samaa vauhtia olen tottunut siihen, että oma kotimaa tuntuu aina alkuun vieraalta. En enää koe palaavani entiseen kotikaupunkiin vaan vierailevani ulkomaisessa kaupungissa, jonka useiden käyntien jälkeen tunnen melko hyvin. Nautin ison kaupungin tunnelmasta, tutustun uusin ravintoloihin ja kahviloihin, mutta joukkoliikenteen käytöstä puuttuu rutiini eikä vanhoja suosikkipaikkoja enää ole – Helsinki ei ole enää sama paikka kuin asuessani siellä.

Ja toisaalta taas Sveitsi on muuttunut asuessani täällä. En ole kokenut kolmosratikan reittimuutoksia kehossani, mutta tunnen fyysisesti sen, kun Geneven-junien aamuaikatauluja muutetaan. Olen elänyt ranskaksi kokonaisia elämänvaiheita, ja välillä häävalmisteluista tai raskaudesta puhuttaessa minulta puuttuvat suomenkieliset sanat, joita en ole koskaan päässyt käyttämään. Uusi maa ja uusi kieli ovat kietoutuneet ympärilleni, tulleet osaksi minua.