Miten rakentaa omat perinteet uuteen maahan?

Huh, täällä on meneillään varmasti vuoden kiireisin viikko, kun samaan aikaan pitäisi paketoida asiakkaiden projektit, oma kirjanpito ja seuraavan vuoden strategia ja tavoitteet sekä tietysti viimeiset joululahjat.

Vietämme onneksi joulun tänä vuonna Sveitsissä, joten to do -listalle ei sentään tarvitse lisätä matkatavaroiden pakkaamista ja lentokentälle raahautumista. Jäämme Sveitsiin joka toinen joulu, ja joka toinen vuosi taas matkaamme pyhiksi Suomeen, mikä onkin aina ihan oman organisointinsa paikka, kuten kaikki ulkosuomalaiset varmasti tietävät.

Tämä jouluperinne muodostui oikeastaan ihan vahingossa ensimmäisinä Sveitsin-vuosinani, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Jos lähtisimme Suomeen joka vuosi jouluksi ja uudeksivuodeksi, emme pääsisi muodostamaan omia sveitsinsuomalaisia perinteitämme ollenkaan. Ne ovat palasia Suomesta, vaikutteita Sveitsistä ja hippunen aivan omia keksintöjämme.

Sveitsiläistä: Joulukuusi saapuu olohuoneeseen jo toisen adventin tienoilla.

Rakastan sveitsiläisessä joulun rytmissä sitä, että joulukuusi kuuluu koko joulukuuhun, ei vain joulunpyhiin. Usein olemmekin hankkineet kuusen jo joulukuun ensimmäisillä viikoilla. Tärkeä osa jouluun valmistautumista ovat myös joulumarkkinat, ja jo kolmena vuotena olemme tehneet adventtiaikaan matkan joulumarkkinoille. Sveitsin varmaankin tunnetuimmat joulumarkkinat ovat Montreux’ssä, mistä tämänkin postauksen kuvat ovat.

Suomalaista: Joulu alkaa jo aattona.

Suomalaisen vivahteen perinteisiimme tuo se, että jouluaatto on ehdottomasti jo juhlapäivä! Täällä Geneven seudulla aatto on vielä työpäivä, ellei työnantaja ole armollisesti myöntänyt päivälle ylimääräistä vapaata. Me aloitamme kuitenkin silloin jo juhlinnan, vaikka aattoaamupäivään saattaakin vielä kuulua sellaisia pieniä askareita kuin kukkakimpun ja savukalojen noutamista ja viimeisten postipakettien perässä juoksemista.

Sveitsiläistä: Vain paikallinen joulusuklaa kelpaa.

Halki vuosien olemme tinkimättä testanneet isoja ja pieniä suklaafirmoja, ja näin seitsemän vuoden merkkipaalun kohdalla omat suosikit ovat jo löytyneet, eikä suomalaisella suklaalla enää ole tilaa jouluherkkujemme joukossa. Sori vain, Fazerin sininen. Palaan vielä ennen joulua suosikkilistaukseni kanssa.

Suomalaista: Piparkakkutaikinan voittanutta ei ole.

Suklaiden rinnalle on saatava piparkakku(taikinaa)ja. En hyväksy täkäläisiä kaneli- tai suklaapiparitaikinoita, enkä edes saksalaisvaikutteista Lebkuchen-taikinaa, vaan leivon piparkakkutaikinan itse, Suomesta tuodusta piparkakkumausteesta.

Sveitsiläistä: Sampanja on juomista ykkönen.

Sampanja kuuluu Sveitsissä loppuvuoden juhliin (ja ehkä nykyään Suomessakin?) Myös hanhenmaksa kelpaa minulle, mieluiten pain d’épices -mausteleivän kera.

Meikäläistä: Joulupukkia meille ei tule ollenkaan.

Aikaisempina jouluina lapsi ei olisi vielä pukin päälle ymmärtänytkään, mutta nyt hän on hiffannut lahjoja jakelevan partaukon konseptin. Päiväkodin joulujuhlaan saapuva pukki saa kuitenkin riittää.

Miten sitten olemme onnistuneet rakentamaan toimivat perinteet, jotka tuntuvat hyvältä meistä kaikista kolmesta?

Uskalla luopua vanhasta.

Joskus perinteiden muodostuminen vaatii sen sietämistä, että juhla ei ehkä tunnukaan aina juhlalta. Kun on tehnyt ensimmäisen kerran päätöksen jättää perinteinen Suomi-joulu väliin, mutta paikallisetkaan perinteet eivät vielä ole juurtuneet, saattaa joulu tuntua kerran tai kaksi vähän haljulta juhlalta. Anna siis perinteiden muodostumiselle aikaa, vuosi ja kaksikin on vielä lyhyt aika.

Tutustu ja kokeile.

Uudessa maassa elämisessä yksi parhaista asioista on se, että voi aika vapaasti poimia parhaita paloja eri kulttuurista. Napata mukaan suomalaiset joulutortut tai piparkakut ja ottaa rinnalle maailman parhaat suklaat.

Suomalaisessa joulussa ei ole mitään vikaa.

Kyllähän ulkomaillekin voi rakentaa aivan niin suomalaisen joulun kuin haluaa, kinkkuineen kaikkineen. Tai jos Suomeen lentäminen on ainoa asia, joka saa joulun tuntumaan joululta, ajoissa vain lippuja varaamaan. Ehkä jo nyt ensi vuodelle? Perinteitä saa myös muuttaa. Jos minusta ja meistä alkaa joskus tuntua, että haluammekin Suomeen joka vuosi – tai ehkä vain joka kolmas vuosi – asiaa pitää miettiä uudelleen.

Mikä on se palanen suomalaista joulua, josta sinä et halua päästää irti? Kerro alla tai osallistu keskusteluun À la Helvetian Facebook-sivulla.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *