Tähtitieteellinen päiväkotilasku

Taisin jättää melkoisen cliffhangerin ilmaan pari viikkoa sitten, kun ilkeästi vain mainitsin, että sveitsiläiseen päivähoitojärjestelmään on palattava vielä omassa postauksessaan. Aihe tuli mieleen, kun kuukausittainen päiväkotilasku taas kolahti sähköpostiin.

Sähköpostiin kolahtaminen on täkäläisessä byrokratiassa uutuus: meidän päiväkotimme luopui paperilaskuista tämän vuoden alussa. En myöskään ollut itse tuota kolahdusta todistamassa, sillä päiväkodissa osataan suosiolla osoittaa laskut isälle. Itse olen tietysti vastaanottajana kaikissa muissa kirjelmissä, joissa esitellään päiväkodin aikatauluja ja listataan säännöt ja mukana kuljetettavat tavarat.

Kun aikoinaan teimme hakemuksen päiväkotipaikasta, laitoimme miehen yhteystiedot hakijan paikalle ja oman numeroni lisätietoihin hakemuksen viimeiselle sivulle, kohtaan “toisen vanhemman yhteystiedot”. Olin raskaana ja ajattelin, että päiväkotihakemuksen hoitaminen on sopivaa tasoitusta työnjaossa, ja tunnustan, teki myös mieli vähän vinoilla konservatiiviselle asuinmaallemme. Hakemuksen käsittelijä ei kuitenkaan ollut näin helposti harhautettavissa: kun hänelle tuli vastaan hakemukseen liittyvä kysymys, hän penkoi numeroni hakemuksen syövereistä ja soitti suoraan minulle. Mitäs miehet nyt päivähoitotarpeesta tietäisivät?

Niin, olin tosiaan raskaana, kun dokumentti alkujaan laadittiin. Virallisesti hakemuksen saa jättää puoli vuotta ennen laskettua aikaa, siis kriittisen ensimmäisen raskauskolmanneksen tultua täyteen. Emme olleet ihan niin aikaisia lintuja, vaan jätimme hakemuksen jossain kuudennen raskauskuukauden paikkeilla, siis noin kolme kuukautta ennen syntymää. Tyttäremme aloitti päiväkodissa ollessaan puolitoistavuotias. Reiluuden vuoksi on kyllä lisättävä, että saimme tietää odottavasta paikasta jo hänen ollessaan yksivuotias.

Paikat ovat siis tiukalla. Pienille vauvoille paikan saaminen on hankalinta, sillä paikkoja vauvaryhmissä on vähän, ja ne annetaan ensisijaisesti perheille, joilla on jo isompi lapsi samassa päiväkodissa. Esikoisvauvan vanhemmat voivat joko kääntyä yksityisen päiväkodin puoleen, yrittää saada paikan perhepäivähoitajalta, palkata kotiin lastenhoitajan tai jäädä itse kotiin.

Yksityispäiväkodeissa paikkoja löytyy helpommin, ja ne ovatkin hiukan kalliimpia kuin kunnalliset. Ne eivät myöskään ole aivan yhtä arvostettuja: monet vanhemmat pitävät kunnan ylläpitämiä päiväkoteja laadukkaimpina. Tähän en osaa itse ottaa kantaa: olen tyytyväinen kunnalliseen päiväkotiimme, ja moni kaverini on tyytyväinen omaan yksityiseen päiväkotiinsa. Monet kunnat myös ostavat tietyn määrän paikkoja yksityisistä päiväkodeista, joten hoitoratkaisu saattaa olla täsmälleen sama – vain eri hinnalla.

Eikä kunnallinenkaan hintalappu ole halpa. Se vaihtelee suuresti kantonista ja kunnastakin toiseen, samoin kuin se, millä tuloilla päiväkotilaskusta saa alennusta. Me maksamme täyspäiväisestä hoitopaikasta euroiksi muutettuna hiukan yli 2000 kuussa. Sillä saisi ostettua kerran vuodessa jo pienen henkilöauton, ja koko kolmen vuoden päiväkotiuran hinta riittäisi yksiöön Tampereella.

Tässä yksi syy siihen, miksi kotiin jääminen voi olla naiselle paras taloudellinen ratkaisu lapsensaannin jälkeen. Sisaralennukset toisaalta ovat mittavat: meidänkin päiväkodissamme toisen lapsen saisi täyspäivähoitoon vain parin satasen lisähintalapulla.

Maassa maan tavalla, mutta kyllä suomalaisten päivähoitomaksujen korottamiskeskustelu silti aina hiukan hymyilyttää. Ehkä Suomessa pitäisikin tehdä niin kuin kaveriperheen isä ehdotti: laittaa laskuun ensin hoidon todellinen hintalappu ja perään tieto “näin paljon te maksatte”.

Toinen puoli todellisuudessa on, että juuri kukaan ei täällä valita päiväkodistaan. Onko laatu oikeasti niin korkeaa, vai onko kyseessä itsehuijauksen ilmentymä: kun maksaa jostakin noin paljon, ei halua ottaa edes harkintaan, että voisi maksaa huonosta laadusta?

Lapsemme päiväkotiryhmässä järjestettiin syksyllä ryhmän avajaistilaisuus, joka huipentui ilmapallojen lentoonpäästämiseen. Kuvia katsoessani en voi olla ajattelematta, että sinne ne rahat lentävät taivaan tuuliin…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *