Viikon lumiparatiisi

Teiltähän on paljon lyhyempi matka Lappiin kuin meiltä, totesi isäni, kun ensimmäisen kerran teimme talvisen turistiretken Juralle. Eikä hän väärässä ollut: Juran havupuumaisema ja lempeän pyöreät tunturit tuovat mieleen Lapin maisemat. Matkaa vain on puolituntinen verrattuna puolen vuorokauden köröttelyyn.

Minun persoonalleni Sveitsin lumitilanne sopii vallan mainiosti: lunta on saatavilla läpi sesongin tunnin parin säteeltä, mutta sen kanssa ei tarvitse sählätä arkielämässä kuin korkeintaan muutamana päivänä vuodessa. Tänä talvena olen taivaltanut saappaat sohjossa juna-asemalle yhtenä tai kahtena arkiaamuna, ja viime vuoden talvi osui ulkomaanmatkamme aikaan ja jäi siten kokonaan välistä.

Halki Sveitsin-vuosieni olen ollut vannoutunut laskettelijatyttö, joka ei halua kuullakaan murtomaahiihdosta – sehän olisi suoraan rinnepäivistä pois! Talvivaeltelu, pulkkailu, lumikengät, pyh. Kelkkailusta käy kerran pari kaudessa, sillä siinä pääsee lähelle laskettelun vauhtia.

Viikonloppuna Saint Georgen ulkoilmaparatiisissa huomasin kuitenkin väliaikaisesti pehmenneeni. Pulkkamäki kävi intervallitreenistä ja leppoisa kävely happihyppelystä. Ei hissijonoja, ei ruuhkaa rinneravintolaan (=ei rinneravintolaa), vain leppoisa puolipäiväretki happihyppelyineen lumisessa metsässä. Murtsikkaladuillekin alkoi mieli poltella, sen verran hauskalta ja tehokkaalta touhu näytti, ainakin näin vuosien tauon punertamien linssien läpi.

Epäilen silti, että rinnehirmu palaa takaisin heti, kun mademoisellen jalka kasvaa riittävän isoksi laskettelumonoon. Siihen saakka terkkuja pulkkamäen juurelta!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *